niin toinen aukeaa. Eikös se niin mene?
Tänään tuli suljettua yks ovi perässään kiinni, ja laitettua muutamat lukotkin siihen, ettei varmasti koskaan tule mentyä sinne takas! Oli ehkä elämäni suurin virhe, kun kyseisen oven avasin... Hauskojakin aikoja on toki ollut, mutta musta tuntuu siltä, että sen jälkeen kun Jade syntyi, niin yhteys katkesi, meistä tuli täysin erilaisia. Toisaalta ymmärtäähän sen, oonhan mä kuitenkin vaan tylsä äiti, joka ei koskaan voi mitään tehdä eikä lähtee mihkää.
Olis ehkä pitänyt tehfä näin jo silloin, niin ei olis tullut tällästäkään vastaan, mut hyvähän se jälkeenpäin on huudella. Sen kuitenkin tiedän että ikävä ei tule, sillä mä en suutu tosissani kovinkaan helpolla, ja sit kun oikeesti suutun, on anteeksi pyyntöä, tai mitään muutakaan yhteydenpitoa turha odotella.
Näin ollen on siis yksi läheinen vähemmän, mut onneksi ne oikeat ei lähde pois.
"Ei se määrä, vaan se laatu." <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti